Pelko siitä että kaikki johtaa
Samaan mustaan tyhjyyteen
Ei ollutkaan todellista
Kun aika jäi paikoilleen
Ne kertomukset onnesta
Syntyivät uudelleen

Sinä maalaat mieleni niin kauniiksi
Kuin huume suonissani loputtomasti virtaa
Sinä jäät minun sisääni ja aikojen halki
Rakkautemme virtaa

On hetkiä kun en tahdo muistaa
Aikaa kuilun reunalla
Näen kaiken kauniimpana
Sinun vuoksesi

Tunnen että kaikki muuttuu
Ei jätä mitään ennalleen
Se musta verho on poissa
Ikuisesti