Me johdatettiin toisemme niin eri suuntiin 
ettei koskaan jääneet paikalleen 
paljon annettiin, ei huomiseen 
jääneet kuin haavat muistoksi ja pelkään edelleen 

Miks sä päästit irti 
Miks sä päästit irti? 

Rikotun kuoreni paino vain kasvaa 
luodit kantaa lävitseni enkä pysty huutamaan 
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan 
ja niin ei mikään elä enää minussa 

Mä eksyn uudelleen 
vaikka suuntaa ei oo 
vain revittyinä kuvat sinusta 
taas rakastun uudelleen 

Miks sä päästit irti 
Miks sä päästit irti? 

Pelko näyttää mulle tietä 
eikä kättään voi antaa enää kenellekään 
Suru oottaa mua aina siellä 
missä toiset löytävät toisensa