Väistö

Apulanta

Kapeiksi käyneet on
Kasvot, jotka mä tunsin.
Kuihtuneet kuin ilma,
Vieläkään tiedä syytä.

Useat päivät on olleet
Hiukan helpompia kuin eiliset.
Tiettyyn rajaan asti pidin siitä,
Kun en huomannut, mistä se kertoo.

Päivääkään ei muuta kuin
Vapaaehtoista sokeutta.

Taistelun jälkiä on
Vaikeaa piilottaa,
Mut toisaalta niistähän voi
Olla niin ylpee.

Paljonko oikeastaan
Haluaa muistaa
Vain virheestä oppiakseen,
Jota ei tunnusta?

Vastaukset vääriin kysymyksiin
Tilanteen tähden vain sumua nähden.

Eilisestä on ikuisuus,
Mut huomiseen on tuplasti.
Tämänkin hetken viisaus
Muuttuu painolastiksi.
Hauraampi kuin heijastus
Valintojen oikeutus.

Murtunut mielesi on,
Enkä nää mitenkään
Sitä karttana päämäärään.
Minä en vain usko,

Että sun on hyvä näin,
Muttei saa monikaan
Sitä koskaan tietää,
Sille ei oo paikkaa.

Kauneus tekee kyyniseksi, mutta
Vastakohdasta ei edes puhua auta.

Uskoin
Kuolemaan, joka ei jostain syystä tullutkaan.
Odotin,
Valmiiksi vaikken laittautunutkaan.
Pelkäsin,
Vaikka se on niistä kaikista
Turhinta,
Jotka on syvälle viety.

Kätteni työn tunnistan
Ja elän siitä uusintaa.
Uskomatta lausettakaan
Kirjoitettu tarinaa.
Tarkoitus kai lunastaa
Kuvalle jatkoaikaa.

Valintojen oikeutus.